Search

Upseeri ja herrasmies - teaser

Sinä olit antanut minulle avaimen pieneen mökkiisi, joka sijaitsi puolustusvoimien harjoitusalueen lähettyvillä. Tai no, kymmenen kilometrin päässä. Olin saapunut aiemmin päivällä mökille omalla autollani, joka oli sitten päättänyt tämän olevan sen viimeinen matka. Mitä jos et tulisikaan? En minä pääse täältä enää pois ilman sinua... tai noh, onhan minulla jalat, mutta en jaksaisi kävellä takaisin kaupunkiin. Olin itsekin aamulla ja eilen illalla miettinyt, että tämän täytyisi olla viimeinen kerta, minullekin.


Mutta niin, minä sinua täällä odotan alusvaatteisillani. Kuten aiemmillakin kerroilla. Eihän minulla ollut parempaakaan tekemistä, mielestäsi. Voisinhan ihan yhtä hyvin tehdä sinulle iltapalaa, tai siis laittaa viiniä ja pari palaa leipää, koska eihän puolustusvoimien ruoka nyt ole syömäkelpoista ja mitä ikinä. Huokaisin syvään, kun huomasin, ettei takka vetänyt - taaskaan. Silmäni pyörähtivät sijoillaan ja nousin ylös nojatuolista. Oli sääli jättää virkkaustyöni vaille huomiota. Hah, olin kuitenkin parikymppinen, vaikka mummoikäisten harrastukset minulla olikin.


En tiennyt mitä takalle olisi kuulunut tehdä. Tiesin, että siinä oli pelti ja sen kuului olla auki, mutta mitään muuta en osannut. Varmistin, että pelti oli auki ja olihan se. Ehkä oli matalapaine? Vaikuttaisiko se. Aivan sama. Ei kai tämä tässä parissa tunnissa viilenisi, vaikka olikin myöhäissyksy. Savun tuoksu leijaili mökin sisällä. En pitänyt siitä, etkä pitäisi sinäkään. En kuitenkaan uskaltanut tuulettaa, sillä pelkäsin viimeisenkin lämmön karkaavan. Tunari. Istuuduin takaisin nojatuoliin jatkamaan virkkaustani.


Minulla oli ylläni mustat rintaliivit, sukkanauhaliivi, niihin kiinnitetyt polvisukat ja stringit. Olin verhonnut itseni kevyellä pitsitakilla. Ihan vain, että voisit ihailla minua, kuin koriste-esinettä. Hiukseni olivat korkealla poninhännällä pääni laella. Juuri sillä tavoin, kuin sinä siitä tykkäsit. Tein kaiken aina vain sinulle – aina. Ja sinä vähättelit sitä - aina. Mikään mitä tein ei merkinnyt sinulle yhtään mitään oikeasti. Väitit - aina, etten minä tehnyt mitään järkevää. Tuhahdin joka kerta väitteellesi, mutta lopulta en jaksanut tehdä enää sitäkään. Ehkä olit oikeassa, mutta vain ehkä ja vain hieman.

43 views0 comments

Recent Posts

See All

Oli ensimmäinen päiväni palveluksessa. Olimme saaneet suurimman osan vaatteista, mutta joitakin vaatteita ja varusteita hakisimme vielä huomenna. Komppanian päällikkö oli kutsunut osan jo haastateltav

Makasin naisten tuvassa omalla punkallani räpläämässä kännykkää. Oli ensimmäisiä päiviäni varusmiespalveluksessa. Katselin ympärilläni olevia tyhjiä, yksinäisiä, metallisia sänkyjä. En ollut erityisen