Search

Joku, jonka joskus tunsin - eroottinen novelli

Oli ensimmäinen päiväni palveluksessa. Olimme saaneet suurimman osan vaatteista, mutta joitakin vaatteita ja varusteita hakisimme vielä huomenna. Komppanian päällikkö oli kutsunut osan jo haastateltavaksi. Odotin yksin naisten tuvassa vuoroani.


Istuin jäkilläni ja mietin, millaistakohan palveluksesta oikeasti tulisi. Olisiko se kuinka raskasta ja selviäisinkö minä siitä. En epäillyt fyysistä kuntoani, enemmänkin ehkä henkistä jaksamista. Olin kuullut kauhutarinoita, siitä, ettei kaikkien pää kestä. Kestäisiköhän minun?


Olin parhaani mukaan yrittänyt ottaa selvää kaikesta palvelukseen liittyvästä, mutta olin silti epävarma. Jännitys oli käsin kosketeltavaa värinää, joka leijui huoneessa. Rautaiset kerrossängyt ja paljaat patjat tekivät tuvasta kolkon näköisen. Täällä minun pitäisi sitten jaksaa olla, mahdollisesti koko palvelus yksin. Melko hurjaa, vaikka toisaalta olihan omassa tuvassa hyvätkin puolensa.

En ollut vielä tutustunut muihin varusmiehiin, sillä se ei ollut tuntunut kovin luonnolliselta. Uskoakseni olisi ollut helpompaa tutustua, jos minun kanssani samassa tuvassa olisi ollut ihmisiä, mutta minkäs sille voi, kun ei ollut.


Päivä oli sateisen harmaa ja vesipisarat iskivät peltiseen ikkunalautaan. Sade oli melko rankkaa, eikä tuntunut yhtään heinäkuiselta. Ihan kuin olisi ollut jo syksy. En tiedä, jotenkin tuntui niin kummalliselta olla täällä.


Alikersantti tuli tupani ovelle ja ilmoitti, että voisin mennä jonottamaan. Nousin ylös ja tarkistin, että maiharieni nauhat olivat piilossa ja, että t-paitani oli housuissa. Kipitin käytävälle ja näin kolme muuta seisomassa jalka kiinni seinässä, kädet tiukasti sivuilla. Tein niin kuin hekin.


Haastattelut kestivät viidestä minuutista viiteentoista ja lopulta olikin minun vuoroni. Koputin oveen ja käskystä astuin sisälle. En oikein tiennyt, miten päin olisi pitänyt olla, joten seisoin suorana ja nyökkäsin varovasti. Kapteeni katsoi minuun ja käski minut istumaan.


Istuessani, muistin tasan tarkkaan kuka edessäni istuva henkilö oli. “Ai Kaihoniemikin on eksynyt palvelukseen.” Mies totesi kevyesti hymyillen. Hymähdin kiusaantuneena, kun muistin mitä kaikkea sitä olikaan tullut tehtyä kahdeksantoista vuotiaana. “No milläs mielin tulette palvelukseen?” Kapteeni jatkoi, kuin ei tuntisikaan minua. Muistikohan hän edes? Olin kyllä jäänytkin siihen käsitykseen, että hänellä taisi olla aika monia irtosuhteita ja ehkä se oli katkeroittanut minua.


“No ihan hyvillä.” Totesin tyhjästi. Olin kyllä jäänyt kaipaamaan, mutta en olisi osannut odottaa törmäävääni häneen tällaisessa asiayhteydessä. Tiesin hänen olevan ammattiupseeri, mutta olin jotenkin ajatellut Suomen olevan sen verran iso paikka, etten kovin suurella todennäköisyydellä päätyisi palvelemaan siihen varuskuntaan - saatikka komppaniaan, jossa hän oli töissä. Oli kuin olisin voittanut lotossa, mutta olo ei tietenkään ollut sen mukainen, vaan enemmän tyrmistynyt. Mitähän tästäkin nyt tulisi.


“Onkos teillä tavoitteita palveluksen suhteen? Tai jotain muita huolia, murheita, joista haluaisitte keskustella tai jotain sellaista, mistä minun olisi hyvä olla tietoinen? Esimerkiksi palvelukseen vaikuttavia terveydellisiä asioita?” Hän jatkoi haastattelua, kuin olisin ollut kuka tahansa. Ehkä minä olinkin hänelle, vain yksi kymmenistä.


Olisin halunnut huutaa, että eikö hän todellakaan muista minua. Eikö mikään, mitä hänen eteensä tein silloin riittänyt tai ollutkaan niin spesiaalia. Olivatko kaikki hänen kehunsa vain olleet itsekästä kannustusta? Enkö ollutkaan paras, ottamaan häneltä suihin? Enkö ollut paras palvelija? Enkö mennytkään pidemmälle kuin muut, niin kuin hän oli sanonut.


Tuijotin vain hiljaa, vastaamatta mitään kysymykseen. “Oletan siis että ei ole?” Kapteeni rikkoi hiljaisuutta kysyvästi. “Kyllä minua kiinnostaisi johtajakoulutus.” Vastasin sitten. “Mutta mitään muuta sellaista ei ole, mistä minun olisi hyvä olla tietoinen? Esimerkiksi, sinun vakava pähkinä allergiasi?” Mies kysyi lempeästi. Oli totta, että olin allerginen pähkinöille ja olin siitä saattanut silloin joskus mainita. “Niin, toki. Pähkinäallergia ja minulla on migreenin estolääkitys, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa toimintakykyyn, vaikka onkin kolmiolääke.” Selitin.

“Niin aivan.” Kapteeni nyökkäsi ja kirjasi asian paperille. “Mitenkäs muuten elämässä? Siviilisääty?” “Mitä sinä sillä tiedolla teet?” Kivahdin. “Teitittely, nyt ollaan armeijassa.” Mies huomautti. “Mitä te sillä tiedolla teette?” Korjasin loukkaantuneesti. “Se nyt vain on sellainen tieto, minkä tarvitsemme, jos teille vaikka sattuisi jotain ikävää.” Mies selitti. “Sinkku.” vastasin.


Kapteeni oli aivan eri henkilö nyt, kuin silloin. Ymmärsin sen, että hänen täytyisi olla korrekti ja kohdella kaikkia tasavertaisesti, mutta olisin toivonut edes jotain huomiota meidän aikaisemmasta elämästä. Kaikki sellainen toki olisi nyt täysin sopimatonta, eikä hän vaikuttanutkaan enää siltä, että olisi halunnut minua. Ehkä hän oli löytänyt itselleen jonkun paremman, olihan satunnainen tapailumme loppunut kuin seinään täysin odottamatta.


“Voitte poistua.” Mies käski sitten. Nousin ylös ja poistuin toimistosta. Kapteeni kannoillani ilmoitti, ettei ottaisi nyt enempää haastatteluita ja jonossa olevat voisivat palata tupiinsa odottamaan seuraavia ohjeita. Olin hämmentynyt, enkä tiennyt mitä ajatella. En tiennyt miten tämä vaikuttaisi minun palvelukseeni. Olin samaan aikaan hieman innostunut, päästessäni palvelemaan häntä, mutta samaan aikaan surullinen siitä, etten saanut häneltä enää sellaista huomiota, kuin aiemmin.


Kävelin kohti naisten tupaa, yritin selvitellä ajatuksiani, mutta olin ihan sekaisin. En tosiaan tiennyt mitä olisi pitänyt ajatella. Tunteeni olivat aivan nurinkurisia, siihen nähden mitä minä ajattelin, että olisi ollut soveliasta tuntea. Minä kuitenkin halusin miellyttää häntä. Halusin olla merkityksellinen, paras kaikista. Niin kuin aiemmin hän oli minulle väittänyt. Pelkäsin, että se kaikki oli ollut vain valetta. Pelkkää sumutusta, jotta hän saisi minusta enemmän irti. Olin kuitenkin tykännyt, eikä minulla olisi oikeutta vaatia vastauksia tai selityksiä.


Heittäydyin punkalleni ja tavoittelin puhelinta taskustani. Juuri kun sain sen käsiini, päivystäjä kuulutti minut päivystäjän pöydän eteen. “Kapteenin toimistoon.” Alikersantti ilmoitti. “Mutta minä olin siellä just äsken!” Tiuskaisin hermostuneena. “Joo, mutta nyt menette uudelleen. Kapteeni käski.” Alikersantti kohautti olkiaan vaativasti.


Kävelin toimiston ovelle ja koputin, jälleen. Käskystä astuin sisälle ja vedin oven perässäni kiinni. Kapteeni katsoi minuun ja tuijotin häntä silmiin. Seisoin siinä, tuijottaen häntä muutamia sekunteja täydessä hiljaisuudessa. Tunnelma oli painostava. “Onko ovi lukossa?” Mies virnisti kasvojen oikealla puolella. Kosketin kädelläni kahvaa, eikä se auennut. Nyökkäsin. “Huone on äänieristetty.” Kapteeni huomautti ja silmien liikkeellä viittasi minut istumaan. “En tykännyt aiemmasta haastattelusta, joten otamme uudestaan. Minulla on tapana vaatia hyvää suoritusta niin itseltäni, kuin alaisiltani.” Hänen äänensä oli muuttunut ja sen sävy oli karkeampi, minulle paljon tutumpi.


Kapteeni hiveli sormenpäitään käsissään hermostuneen oloisesti. “Teillä on hyvä pohjakoulutus. Tulette pärjäämään täällä hyvin. Kiitos minun.” Hän napsautti sitten sormiaan, mikä ainakin aiemmin tarkoitti käskyä polvistua hänen eteensä. En totellut. “vai oletteko jo unohtaneet?” Kapteeni tiukkasi ja katsoi minua vaativasti.


Tunsin ahdistuksen nousevan, sillä en tiennyt miten tällaisiin signaaleihin olisi pitänyt reagoida. Eihän tämä ollut sopivaa, vaikka haluaisinkin kovasti palvella. Haluaisin osoittaa hänelle olevani juuri niin spesiaali, että olisin riittävä. “Oikeasti?” henkäisin hermostuneesti. “Nyt heti.” Mies täsmensi.


Nousin tuoliltani, kiersin hänen pöytänsä taakse ja polvistuin hänen eteensä. “Teille täytyy selkeästi muistutella hieman asioita, vai mitä?” Nyökkäsin varovaisesti, pidin kuitenkin katseeni maassa. Tunsin nenässäni maastohousujen tuoksun ja olisin halunnut painaa pääni hänen syliinsä, mutta en ollut saanut lupaa sellaiseen. Enkä ollut hänen lemmikkinsä - en enää. Hänellä varmasti olisi jo joku uusi ja nyt hän vain testaisi minua. Tämän oli pakko olla joku testi.


Hän tarttui käsiini ja nosti minua korkeampaan polviasentoon. Sen jälkeen hän laittoi oikean käden kaksi sormea suuhuni. Sormet tutkivat ikenieni pinnat hitaasti ja siirtyi sitten kokeilemaan hampaideni karheat pinnat. Ne kiersivät sitten kieleni kärjen. Pidin suutani auki hänelle ja odotin.


Olisin halunnut imeä ja nuolla hänen sormiaan, mutta minun piti olla kärsivällinen. Minun hampaideni takana oli edelleen tukilanka, joka piti hampaani paikoillaan. Olin käynyt yläasteella läpi kivuliaat oikomishoidot, eikä tukilankaa oltu koskaan poistettu, sillä siitä olisi enemmän hyötyä kuin haittaa.

Sormet maistuivat hyvälle, juuri sellaiselle, kuin muistelinkin. Hänen ihonsa oli pehmeää ja kynnet lyhyet. Mies työnsi sormiaan kohti kurkkuani, etsien kakomisrajaa. En ollut koskaan ollut mitenkään erityisen hyvä ottamaan suihin syvälle, mutta osasin käyttää kieltäni todella luovasti. Aloin yskimään sormien kohdatessa rajansa. “Et olekaan niin herkkä kuin muistelin.” Hän totesi hymyillen tyytyväisenä.


Laskin katseeni maahan ja suljin suuni sormien liukuessa ulos. Mies pyyhki kuolani sormistaan poskeeni. Mies käski minun riisua vaatteeni. Riisuin vaatekappale kerrallaan kaiken päälläni olleen ja palasin hänen eteensä. Kapteeni varmisti katseellaan, että kaikki sälekaihtimet olivat kiinni, eikä kukaan näkisi huoneeseen. Sitten hän istuessaan avasi housunsa niin, että sai kalunsa ulos housuista. Se seisoi jo kovana edessäni.


Hän käski minun kääntyä ympäri, niin että katsoin hänestä poispäin. Hän työnsi minua selästä hieman etukenoon ja kuulin hänen sylkäisevän sormiinsa. Kapteeni työnsi sormensa sitten minun märkien häpyhuulieni väliin ja liikutteli niitä tutkiskellen. “Olet edelleen tiukka.” Hän huokaisi karhealla, halukkaalla äänellään. Toinen käsi hyväili sisäreittäni ja sitten pakaroitani. Hengitin raskaasti kiihotuksesta.


Hän käski minun sitten ratsastaa käänteisesti. Istuuduin hänen syliinsä ja aloitin ylös alas liikkeen. Kapteeni otti minun rinnat käsiinsä ja hyväili niitä, kun tahditti liikettäni haluamakseen. Huokailin, sillä hänen kalunsa osui juuri oikeisiin kohtiin ja teki minua hiljalleen hulluksi ja entistä kiimaisemmaksi. Olin unohtanut, miten hyvältä hän tuntui sisälläni. Kuinka täydelliseltä parilta olimme toisillemme tuntuneet, kunnes todellisuus oli iskeytynyt lävistävästi suoraan kasvoille.

Ratsastin kovaa hänen sylissään, niin, että olisin melkein halunnut huutaa. Pelkäsin, että se olisi kuulunut huoneen ulkopuolelle, joten yritin hillitä itseäni. Miehen sormet hyväilivät nyt klitoristani ja se oli aivan kestämättömän ihanaa. Värisin hänen sylissään ja olin varma, että kohta tulisin.


Kapteeni oli ensimmäinen henkilö, joka oli saanut minut laukeamaan niin rajusti, että olin jäänyt haukkomaan henkeäni. Se oli jotain aivan käsittämättömän ihanaa. Hänen kalunsa ui sisälläni syvään ja olisin voinut hukkua liikkeeseen. Halusin antautua nautinnon aalloille ja huuliltani pääsi kovaääninen huokaus. Kapteeni hiljensi liikettään hieman, mutta en kyennyt enää mitenkään hillitsemään äänentasoa.


Mies käski minut pois sylistään ja nousi itse ylös. Hän työnsi peniksensä suuhuni, vaimentaakseen minut. Aloin pyöritellä kieltäni hänen terskallaan ja nuolin hänen koko pituuttaan. Puristin huuliani hänen kalunsa ympärille ja imin. Käytin kaikkia muistamiani ja osaamiani kikkoja saadakseni hänet samalle kiiman tasolle.


Näin hänen lihastensa kireydestä, että hänelläkin oli vaikeuksia hillitä itseään. Lantio aloitti työntöliikkeen, jolloin tiesin hieman hellittää huulieni puristusta hieman. Hän nussi minua suuhun voimalla ja meinasin alkaa kakomaan, mutta en nyt halunnut välittää siitä.


“Vittu, jos oltais jossain muualla kuin täällä ja minulla olisi kaikki välineet, niin et edes tiedä mitä kaikkea tekisin sinulle. Olen kaivannut meitä.” Kapteeni kuiskasi matalalta. Se sai minut hetkeksi pysähtymään. Olisin halunnut tietää, miksi meitä ei sitten ollut. Miksi kaikki oli kuollut? Jatkoin kuitenkin nopeasti ja toivoin, ettei hän huomannut mitään.


Tunsin kiiman pakottavan pillussani ja vapaalla kädellä hyväilin itseäni. Se ei kuitenkaan tuntunut samalta. Mies alkoi täristä, jolloin hän vetäytyi ulos suustani. Kapteeni nosti minut pöydän kulmalle ja levitti käsillään jalkani auki. Nojauduin käsieni varassa hieman taaksepäin. Tunsin kielen nuolevan klitoristani ja häpyhuuliani. Sormet työntyivät vaginaani ja aloitti tasaisen pumppauksen.


Hän imi klitoristani ja pyöritti sitä hellästi kielenkärjellä. Vapaan käden hän asetti suulleni, etten huutaisi. Tärisin ja lihakset tuntuivat jännittyvän lukkoon asti. Kipu ja nautinto sekoittui yhdeksi suureksi tunnevyöryksi, jota oli hankala hallita. Olin tulossa, ja tulisin voimalla.


Pilluni supistui sormien ympärille ja kielen liike voimistui. Katsoin kapteenin hiuksia, jotka olivat seksikkäästi sekaisin. Suljin silmäni ja antauduin tunteille täysin. Sain voimakkaan orgasmin ja sisältäni purkautui nestettä kapteenin naamalle. Mies oli saanut minut myös squirttaamaan ensimmäistä kertaa, mutta tämä taisi olla neljäs. Huohotin voimakkaasti, kun sormet jatkoivat liikettään sisälläni. Hän ei antanut minulle taukoa, vaan työnsi sitten kalunsa sisääni. Kapteeni nussi minua voimakkaasti, pitäen toisella kädellä jalastani kiinni.


Hänkään ei ollut enää kaukana. Nuolin hänen kämmentään ja hän ymmärsi laittaa sormensa suuhuni imettäväksi. Imin kapteenin sormea. Pilluni supisteli peniksen ympärillä ja tunsin sen sykkivän voimakkaasti. Työnnöt voimistuivat ja nopeutuvat ja lopulta sperma purkautui sisääni.



100 views0 comments

Recent Posts

See All

Makasin naisten tuvassa omalla punkallani räpläämässä kännykkää. Oli ensimmäisiä päiviäni varusmiespalveluksessa. Katselin ympärilläni olevia tyhjiä, yksinäisiä, metallisia sänkyjä. En ollut erityisen