Search

Bunkkerissa - Teaser

Kaksi nuorta sotilasta taluttivat minua käsistä pitkin bunkkerin käytäviä. Heillä oli mustat hyvin yksityiskohtaiset sotilaspuvut. Ne olivat tehty erittäin laadukkaasta kankaasta ja tuntuivat pehmeiltä käsivarsiani vasten. Miehet puhuivat minulle vierasta kieltä, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Puhe kuulosti terävältä ja töksähtelevältä ja siinä oli paljon vaikeita äänteitä.


Matka käytävillä tuntui kestävän ikuisuuden. Seinät olivat betonia ja ilma tuoksui erittäin kostealle. Lattialla oli hiekkaa ja pieniä kiviä, jotka rohisivat vasten kenkien pohjia. Siellä täällä oli rikkonaisia hiekkasäkkejä, joista oli valunut hienoa hiekkaa. En ollut koskaan aiemmin ollut missään vastaavassa, joten aloin pikkuhiljaa kärsiä hieman ahtaanpaikan kammosta, vaikkei ahdasta varsinaisesti ollutkaan.


Olin kuullut, että bunkkereissa käytäviä saattoi olla jopa kilometrien verran! Se tuntui järkyttävän työläältä. Käännyimme monta kertaa, enkä ollut enää hetkeen laskenut käännöksiä, ymmärrettyäni tämän olevan liian sokkeloinen muistilleni. Jos yrittäisinkin karata ja kääntyisin väärin kerrankin, en koskaan löytäisi täältä itse ulos. Kaikki nämä käytävät olisi osattava ulkoa, liikkuakseen sujuvasti täällä. Jokaisella ovella, jonka läpi kuljimme seisoi kaksi vartiomiestä tuijottaen suoraan eteenpäin. Meidän mennessä ohi sotilaat tervehtivät toisiaan kohottamalla toisen kätensä ilmaan. Ilmeisesti he eivät uskoneet minun yrittävän karkuun.


Seinille kiinnitetyt sähkövalot räpsyivät ja kuulin voimistuvaa huminaa, joka varmaan kuului jostain sähkölaitteesta. Katselin lattiaa. Siellä lojui piikkilanganpätkiä ja katkenneita kyniä, sekä muuta roskaa, jota oli sotilailta tippunut.

31 views0 comments

Recent Posts

See All

Oli ensimmäinen päiväni palveluksessa. Olimme saaneet suurimman osan vaatteista, mutta joitakin vaatteita ja varusteita hakisimme vielä huomenna. Komppanian päällikkö oli kutsunut osan jo haastateltav

Makasin naisten tuvassa omalla punkallani räpläämässä kännykkää. Oli ensimmäisiä päiviäni varusmiespalveluksessa. Katselin ympärilläni olevia tyhjiä, yksinäisiä, metallisia sänkyjä. En ollut erityisen